Nykypäivän parantajat, säveltäjä Timo Kaukolampi

Timo Kaukolampi on elektronisen musiikin tekijä, säveltäjä, elokuvasäveltäjä, bändien pyörittäjä ja joogi. Tässä haastattelussa hän pohtii musiikin mahdollisia parantavia ominaisuuksia.
- Tein juuri äsken äänimeditaatiota ja siinä laulettiin pitkiä ääniä silmät kiinni, fiilisteltiin joitain nuotteja. Äänen resonanssi tuntuu kehossa hyvältä ja eheyttävältä. Koen sen todella parantavaksi, että ääni värisee kehossa.
- Tykkään itse sellaisesta paksusta bassoisesta huminasta, minkä saa aikaan esim. analogisyntetisaattorilla, se tuntuu kehossa rauhoittavalta. Ja se kova äänenvoimakkuus, että musiikki on ihan fyysistä, niin siinä päästetään irti painetta ja jännitystä. Se tuntuu rinnassa ja mahassa se paine ja kun se poistuu, niin keho rentoutuu.

Kuvaaja: Vilhelm Sjöström

Soittaessa Timo huomaa jotain samanlaista stressiä laukaisevaa kuin lenkkeillessä tai pitkässä joogaharjoituksessa.
- Vaikkapa K-X-P:n keikan jälkeen olo on ihan tyhjä eli se soittaminen ottaa pois jotain negatiivista. Sen takia jostain hevistä tai black metallista voi olla tietysti montaa mieltä, mutta mihin se kaikki energia purkautuisi jos sellaista musiikkia ei olisi? Laitan usein jotain äärimusiikkia soimaan kuulokkeista, niin yleensä alle viidessä minuutissa pää tyhjenee.
- Äärimusiikista puhuttaessa, olin auttamassa joogaohjaaja Petri Räisästä, kun hän teki sen punk-seiskatuumaisen (A-Olut, 2009). Kerran olin kuuntelemassa Kaapelitehtaalla niiden keikkaa, mikä kesti noin seitsemän minuuttia. Petri ei pystynyt sen jälkeen enää puhumaan, hän huusi niin tehokkaasti äänensä pois.

Punkista elokuvamusiikkiin
Timolla on kirjapainotyöntekijän ja kokin koulutus. Musiikintekijänä hän on itseoppinut.
- 15-vuotiaana en ollut vielä soittanut mitään, kun kaverit pyysi mua bändiin soittamaan bassoa. Siitä se lähti ja aika nopeasti sen jälkeen perustin mun ensimmäisen punkbändin. Olin sellaisissa punk- ja äärimusiikki-meiningeissä ensimmäiset viisi vuotta. Tein punkkia ja hardcorea. Sitten aloin soittamaan sellaista 60-luvun tyylistä kokeellista autotallirokkia. Soitin bassoa, kitaraa ja lauloin.

Noin 1995-96 Timo aloitti elektronisen musiikin parissa.
- Me perustettiin sellainen bändi kuin Opel Bastards noin 97-98 ja sitä tehtiin muutama vuosi. Sitten tein jonkin aikaa norjalaisen laulajan, Annien, kanssa musiikkia. Olin jo vähän kuin jättänyt omat artistihommat ja halusin tehdä muiden juttuja, mutta sitten 2009-2010 perustettiin toi K-X-P ja se on ollut sellainen viimeisin bändi, mitä mä olen tehnyt.

Elokuvamusiikkia Timo tekee yhdessä Tuomo Purasen kanssa. He ovat soittaneet yhdessä myös Opel Bastardsissa ja K-X-P:ssä.
- Viime vuoden syksyllä meiltä tuli Zaida Bergrothin elokuva Marian paratiisi (2019), joka kertoo suomalaisesta kulttilahkosta ja Maria Åkerblomista, sellaisesta uniparantajasta tai unisaarnaajasta. Teemu Nikin Armomurhaaja (2017) -elokuvasta me saatiin 2018 Tuomo Purasen kanssa parhaan musiikin Jussi-palkinto, mikä ehkä vei meitä sitten syvemmälle siihen elokuva- ja tv-sarja-maailmaan. Ensi kuussa meiltä tulee ensi-iltaan White Wall niminen sarja, joka on meidän ensimmäinen tv-sarjatyö. Tällä hetkellä me tehdään meidän kolmatta tv-sarjaa, sellaista kuin Next of Kin, mikä on sellainen lähitulevaisuuden Science fiction -juttu.

Astangajoogan avulla maadottumista
Vuonna 2006 Timo sai burn outin ja siirtyi alkoholittomaksi.
- Vietin ennen aika viinanhuuruista elämää. En halua kuitenkaan kertoa tässä mitään kliseistä sankaritarinaa suomalaisen miehen alkoholismista ja siitä selviämisestä. Kun opettelee pois siitä juomisen tavasta, niin sillä ei ole tavallaan enää mitään merkitystä. Addiktoituva luonteenlaatu jää. Olen ollut kohta neljätoista vuotta ilman alkoholia.
- Sehän oli ihan sattumaa, että K-X-P:n peruskokoonpanossa kukaan ei juo. Se on aika sellaista rentoa. Jos ottaa tuplaespresson ennen keikkaa, niin ei se sen rajummaksi muutu.

2006-2007 Timo kävi kuntosalilla, mutta se ei tuntunut fyysisesti oikealta ja hän päätti kokeilla joogaa.
- Aluksi tein hatha-joogaa, mutta sitten aika nopeasti aloitin Helsingin Astanga Joogakoululla astanga-joogan. Kävin myös Studio 8:lla Tove Palmgrenin opissa. David Williamsin workshop oli Helsingissä joskus 2008, minkä jälkeen siirryin päivittäiseen kotitreeniin. Teen lyhyen harjoituksen joka päivä ellen käy lenkillä tai meressä uimassa, jolloin mä en joogaa.
- Kun aloitin astangan, niin se oli tosi hyvä, kun silloin tuli vielä kierrettyä aika paljon maailmaa ja oltua uusissa kaupungeissa, tuli aina etsittyä se paikallinen astangasali. Pystyi heti maadottamaan sen oman olemisensa uudessa kaupungissa paikalliseen jooga-menoon.

Katharsis
Timo näkee sen niin, että mahdollinen parantaminen mitä hän tekee, toimii ainakin K-X-P:n keikoilla katharsiksen kautta. K-X-P:n vaihtuvassa kokoonpanossa soittavat Timon lisäksi usein Tuomo Puranen ja Tomi Leppänen, sekä kaarti vaihtuvia rumpaleita.
- Musiikki on tosi kovaäänistä ja välillä jopa väkivaltaista, mutta se lopputulos on rentoutuminen ja irti päästäminen. Yksi kaveri kertoi joskus, että hän on juossut maratonin aavikolla kuunnellen K-X-P:tä, että se sellainen jatkuvuus ja toisto auttoi juostessa. Ja sitten yks toinen tyyppi sanoi, että se oli kuunnellut synnyttäessä K-X-P:tä. Lapset kuulemma tykkää siitä musiikista tosi paljon, pienetkin lapset innostuu siitä. Mä luulen, että se liittyy siihen toistoon ja jumitukseen.

Kuvaaja: Vilhelm Sjöström

 
Gregoriaanisen chantin pohjanuotti on aina sama.
- Olin aika pitkään ehkä jopa masentunut siitä, että mä tein aina musiikkia yhdessä nuotissa. Se oli sellainen tasainen drone, mikä siinä oli. Sitten kävin Pia Skibdahlin gregoriaanisen laulun kurssilla ja siellä tuli ilmi se, että kun musiikki pysyy yhdessä nuotissa, niin se on hyvin vanhan ja hengellisen musiikin traditio.
- Tässä maailmassa ja joka paikassa on sellainen tietynlainen humina tai taustaääni ja mä yritän tuoda sitä kosmisen alkuräjähdyksen edelleen kaikuvaa resonanssia kuultavaksi. Se on sellainen kaiku jostain maailman alusta tai synnystä. Esimerkiksi Staring at the Moon –biisissä, vaikka se musiikki on aika rankkaa tykitystä, niin siinä on sellainen gregoriaaninen muutaman nuotin laulu-drone päällä. Nimetön tie on myös vähän kuin kuoleman metafora, matka tästä tietoisuudesta seuraavaan.

Transsendenttinen matka
Marian paratiisi –elokuvaan käytettiin jokaista Timon soololevyn biisiä.
- Se yksi teema muodostui symboliksi viattomuudelle ja sille kun asiat ovat hyvin. Se kyseinen biisi on siinä mielessä jännä, että mä viimeistelin sitä mun soololevyä Portugalissa ollessa ja silloin mun kollega, naapuri ja ystävä, Mika Vainio, kuoli. Omistin sen Epiphyte-biisin Mikan muistolle.

Timon mielestä K-X-P:n Nimetön tie –biisissä tapahtuu transsendenttinen matka.
- Loppiaisena 2010 mun äiti käveli terveyskeskukseen sen takia, että sen maha oli kipeä. Se ”nimetön tie” on se aika, kun ihminen lähtee siirtymään tästä todellisuudesta toiseen. ”Nimetön tie” on se mystinen matka, joka on usein äärimmäisen kaoottinen ja surullinen, mutta kuitenkin ikävän määrätietoinen yhteen lopulliseen pisteeseen kulkeva energia tai tie. Se biisi kertoo siitä elämän ja kuoleman häilyvästä rajasta, olemisen muotojen välillä tapahtuvasta muutoksesta.
- Mä olin mun äidin kanssa ja pidin hänestä kiinni kun hän kuoli. Energeettisesti se tapahtuma itsessään on äärimmäisen pieni ja hyvin sellainen kuiskauksen omainen, mutta voimat mitä se laittaa ihmisen elämässä liikkeelle ovat massiiviset. Tämän asian prosessointi on luonut sen biisin.
- Kun mä tein sitä biisiä, niin kyllä se prosessi mua jollain tavalla paransi, se että yritin saada sitä mysteeriä konkreettisemmaksi.

Öm Soundin nimi on vähän niin kuin savolainen OM eli ÖM. Se on pyhä ikuinen om Motörheadin ö-pisteillä.

https://omsound.bandcamp.com/

Kokemus parantavasta kuuntelusta
Lepään shavasanassa joogamatolla astanga-harjoituksen jälkeen ja kuuntelen K-X-P:n Nimetöntä tietä (2019). Erilaiset äänet laajenevat geometrisina kuvioina jonkun aikaa, kunnes korvautuvat toisilla. Tunnelma on pitkään rauhallinen, kunnes jossain vaiheessa äänet alkavat kohdistua ainoastaan otsan alueelle, silmien väliin. Jossain vaiheessa alkaa naisen huokaileva laulu, mikä laajentaa tuntemukset koko päälaen alueelle.
   Kuuntelun jälkeen tuntuu jossain määrin kevyemmältä ja ajattelen, että viime viikon aikana tuntemani ahdistus on ihan höpöhöpöä, eikä minulla ole mitään varmuutta siitä, että ahdistusta pitäisi tuntea. Jännitän viikon päästä tehtävää aivokuvausta, joka on tarkastuskuvaus liittyen minulle keväällä tehtyyn aivoaneurysman leikkaukseen. Olen noin viikon verran fantasioinut kaikenlaisista kauheuksista, mitä aivoistani löytyy ja kuinka tulen kuolemaan alle nelikymppisenä. On edelleen mahdollista, että kuvauksissa löytyy jotain hirveää, mutta tämä minun jännitys tuntuu nyt harjoituksen ja kuuntelun jälkeen hiukan ylidramatisoidulta toiminnalta ja voi myös olla, että olen ihan normaali kuvauksen jälkeenkin.
   Näen hyvin harvoin keikoilla äänten muodostavan geometrisia kuvioita tai tiloja. Gongia kuunnellessa olen kokenut jotain samantyyppistä kuin K-X-P:n tai Timo Kaukolammen omaa soolotuotantoa kuunnellessa ja luulen, että se johtuu siitä, että äänet eivät hajoa liian monelle instrumentille, vaan syntyvät vain muutamasta lähteestä. Lisäksi äänet ovat hyvin selkeitä, joten mielen on helppo seurata niitä hiukan samaan tapaan kuin gongia kuunnellessa.
   Koen sen rauhoittavan mieltäni, että äänet ovat selkeitä.

Julkaistu joogalehti Anandassa 4/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa   

Nykypäivän parantajat – Virpi Raipala-Cormier

Olen kotoisin Hämeenkyröstä ja juureni ovat syvällä maaseudulla, minkä vuoksi Frantsilan luomuyrttitilan perustajan Virpi Raipala-Cormierin työ oli minulle jo 80-luvulla osittain tuttua. Isovanhempani keräsivät monenlaisia kasveja luonnosta ja tiesivät, mihin vaivoihin mitäkin tulee käyttää, minkä vuoksi suvussani osattiin arvostaa sitä, että Frantsila siirtää perinnetietoa eteenpäin uusille sukupolville. Vaikka 80-luvulla jaksettiin kyllä myös ihmetellä ainakin kasvissyöntiä ja luomuviljelyä, missä suhteessa kulunut aika on muuttanut suhtautumista terveellisempään suuntaan.

 

Virpi ei pidä siitä, että häntä kutsutaan parantajaksi, koska kyseisellä sanalla vahvistetaan egoa.

-        - Minähän en paranna mitään tai ketään. Annan ideoita ja pyrin auttamaan kohtaamisissa, jotta ihminen alkaa hoitamaan itseään ja parantaa itsensä. Mä voin olla inspiraatio ja oikeiden asioiden tiennäyttäjä. Ehkä tiennäyttäjä on sellainen hyvä sana. Opetan paljon rakkauden merkitystä ja sitä, että rakkauden energia kyllä virtaa ja se parantaa, kunhan antaa sen vain kulkea kauttaan. Pidän erittäin tärkeänä sitä kuinka voidaan auttaa, että ihmisen psyyke saadaan tasapainoiseksi ja elämänasenne onnelliseksi. Tässä auttaa usein keskustelu, kukkaterapia, jooga-asanat, jopa ruokavalio ja liikunta luonnossa.

Virpi kouluttaa monia eri luontaishoidon tekniikoita.

-        - Ihan manuaalisista hoidoista mun lemppareita on shiatsu, polariaterapia ja tavallinen hieronta. Siihen ympätään sitten kehittämäni yrttiöljyt ja eteeriset öljyt eli aromaterapia. Olen käynyt myös perinteisen kiinalaisen lääketieteen koulutuksen. Oikeastaan kaikki kurssit olen käynyt, joita opetetaan Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa ja – koulutuskeskuksessa.

-        - Myös fytoterapiaopiskelijoille opetetaan hyvin laajasti eri tekniikoita sekä kiinalaista - että ayurvedista ajattelua. Ayurveda-puoltakin mä ohjaan. Psyykkiseltä puolelta kukkaterapia ja värien käyttö on mulle tosi tärkeitä ja ihania asioita. En kuitenkaan enää ota hoidettavia vastaan. Tässä on ihan tarpeeksi, kun mulla on kuutisenkymmentä fytoterapiaopiskelijaa ja pari-kolmekymmentä shiatsuopiskelijaa. Se on mulle se tärkein rooli, että me koulutetaan ammattitaitoisia ihmisiä, jotka voivat sitten taas tuoda hyvää oloa ja terveyttä eteenpäin.

Virpin ajoivat alalle hänen sairastamansa virtsatietulehdukset.

-        - 18-vuotiaana mulla oli kolme vuotta virtsatietulehduskierre. Olin silloin opiskelija. Kierrettä ei saatu loppumaan lääkkeillä. Mä kyllästyin siihen kierteeseen siinä vaiheessa, kun munuaisia alettiin kuvata, jotta saadaan tietää millä tavoin antibioottikierre on vaikuttanut munuaisiin. Rupesin silloin hoitamaan itseäni. Olin kuunnellut professori Toivo Rautavaaran esitelmiä radiosta teini-ikäisenä ja katsoin hänen kirjoistaan ohjeita virtsatietulehduksiin. Rupesin tekemään joogaa yliopiston joogassa ja löysin samoihin aikoihin henkisen opettajani. Aloin tehdä meditaatiota ja joogaa säännöllisesti kaksi kertaa päivässä. Siirryin kasvissyöjäksi 21-vuotiaana ja virtsatietulehdukset jäi siihen. Ihan vain ruokavalio, jooga, meditaatio ja yrtit paransivat minut.

-        - Haasteena minulla on edelleen se, miten saan pidettyä balanssissa työn, perheen ja joogisen elämän. Haluan koulutuksissa pitää huolta siitä, että jokainen ihminen oppii ja edistyy. Olen oikeastaan eläkkeellä, mutta teen töitä ihan yhtä lailla kuin ennenkin.

-        - Kaikki tämä ruljanssi tässä Frantsilan maailmassa on jatkuvaa tasapainon löytämistä ja se on haaste. Mulle on tärkeää, että mun parisuhde on kaunis ja rakkaudellinen, että pystyn tukemaan miestäni, että välillämme säilyy hyvä yhteys. Mulla on sellainen vahvistuslause itselleni ollut jo vuosikausia, että  ”minulla on aikaa itselleni ja tärkeille ihmissuhteille”. Ihmissuhteethan on kuitenkin se lähtökohta.

Virpi harjoittaa Pohjois-intialaista joogaperinnettä eli vanhaa tantrajoogaa. Hänen gurunsa on Shrii Shrii Anandamurti, joka jätti kehonsa 1990. Hänen opetuksissaan tärkeää oli mielen ja hengen kehittymisen lisäksi yhteiskunnallisuus, ihmiskunnan palvelu sekä kaiken elävän kunnioittaminen eli uushumanismi.

-        - Tantrassa pyritään hienosyistämään ihminen. Siihen kuuluu Patanjalin kahdeksan askelta ja mielen seuraaminen: mihin olet jäänyt kiinni, minkälaisia luonteenpiirteitä olisi hyvä puhdistaa ja miten kääntää huonoja ominaisuuksia paremmiksi. Oma harjoitukseni on tietoista asanaharjoitusta. Teen aina harjoituksen aamulla ja ulkona, myös talviaikaan. Vetäessäni joogaa kerron, mikä liike vaikuttaa mihinkäkin sisäelimeen ja pyrin antamaan sellaisia yksilöllisiä asanoita, jotka auttavat ihmistä eteenpäin. Annan joogassa myös ayurvedisia neuvoja sekä ohjaan aku-joogaa myös Ananda Sevan jooga- ja meditaatio-ohjaajakoulutuksessa.

-        - Pyrin päivittäisessä elämässäni olemaan tietoisesti läsnä, että ei ole mikään kiire fiilinki, että löydän siihen sen balanssin. Se on kyllä haaste.

-        - Kun ikää tulee lisää, niin palautumiseen on tärkeää antaa enemmän aikaa. Pitkän haastavan kurssin jälkeen menen usein akupunktiohoitoon tai hierontaan rentoutumaan, otan hyvän saunan tai kylvyn, jolla saan mieleni palautumaan ja valmistautumaan taas seuraavaan asiaan. Yritän kesyttää sitä kiirettä, kun mulla on edelleen se inspiraatio ja tuli, että haluan viedä näitä asioita eteenpäin. Koen elämän niin suurena lahjana. Anandamurtilla on sellainen slogan, että ”et ole koskaan yksin tai avuton, sillä se voima joka johtaa tähtiä, johtaa myös sinua” – ja tämä lause kantaa minua.

Virpi opiskeli yliopistossa maanviljelyskemiaa ja –fysiikkaa ja siinä rinnalla ikään kuin heräsi luonnonmukaiseen viljelyyn, mitä kautta yrttimaailma tuli tutuksi. 

 

-       - Tuotekehityksessä hyödynnän kyllä kemiaa, mutta eivät ne opiskelutkaan ole olleet pelkkää lannoitetta ja myrkkyä, vaan ihan sitä mistä kaikki lähtee, mitä kasvi tarvitsee, jotta se voi hyvin. Sieltähän lähtee myös se terapia eli kun ymmärretään, mitä kasvi ottaa maasta, mitä se muodostaa, assimiloi itsessään erilaisia aineita, myös niitä tuoksuvia, aromaterapeuttisia aineita. Siitähän tulee heti terapeuttinen kasvi, oli se sitten ruokakasvi tai maustekasvi, rohtokasvi tai villivihannes luonnosta, niin se lähtee siitä ymmärryksestä, mikä se kasvi on ja mikä sen tehtävä on, missä se elää ja miten se kasvaa.

-       - Tapasin mieheni Kanadassa, missä olin opiskelemassa shiatsua. Pidän sitä kokonaisvaltaisena, ihanana hoitomuotona. 80-90-luvut olivat sellaista oppimisen ja kouluttautumisen aikaa ja nykyisin olen keskittynyt opettamaan fytoterapiaa eli kasvilääkintää, yleisesti luontaishoitoja, kukkaterapiaa, ravintopuolta ja shiatsua. Kaikki on lähtenyt liikkeelle halusta auttaa kanssaihmisiä, läheisiä ja toisaalta yrittää pitää tästä luonnosta huolta.

Virpin toiveena on se, että luontaisia hoitoja, sekä vanhoja että uusia menetelmiä, tulisi enemmän mukaan normaalin terveydenhoidon piiriin.

-        - Ala on mennyt hienosti eteenpäin ja kehittynyt. Olen siitä todella iloinen. Hoidot toimivat tukena ja antavat ihmisläheisyyttä. Fytoterapeutti antaa vähintään puolitoista tuntia aikaa hoitoon, jolloin siihen tulee mukaan monipuolisesti se, mitä ihminen tarvitsee eli kartoittamista, ymmärrystä ja inspiraatiota. Eihän kukaan voi toista parantaa, vaan parantuminen lähtee sieltä itsestä.

-        - Tämä on sellainen iso juttu tässä meidän yhteiskunnassa, että me ymmärretään ottaa vastuu itsestämme. On kuitenkin upeaa, että Suomessa on niin hieno terveydenhoitokoneisto. Koko meidän lääketieteellinen ja kirurginen maailma on kehittynyt aivan valtavasti. Lääkkeet, täsmälääkkeet ja kaikki tämä on kehittynyt, mutta sitten toisaalta myös luontainen puoli ja sen tutkimus on kehittynyt paljon. Kun nämä kaksi sitten tulevat lähemmäksi toisiaan, niin se on se optimi.

 

 

Kokemus fytoterapiasta

Ajaudun helposti luontaisen aktiivisuuteni vuoksi tekemisten suhteen siihen, että kasaan itselleni töitä ja stressaannun sitten vähitellen, kun aika ei tahdo millään riittää kaikkeen. Sairaslomalla keväällä 2020 aloin toivuttuani lenkkeillä monena päivänä viikossa lähimänniköissä, enkä pystynyt harjoittamaan joogaa kuin muutaman kerran viikossa. Tällä hetkellä pystyn taas tekemään vaikka mitä ja olen parantunut fyysiseltä puolelta aika nopeasti, mutta mieleni pyrkii palaamaan siihen samaan totuttuun stressaantuneeseen malliin, mikä hallitsi minua ennen sairastumista.

Virpi neuvoi minua rauhoittamaan joogaharjoitusta ja keskittymään siihen, että hengitys pitenee, kuten olen mielestäni tehnytkin, mutta rauhoittamista pitää vain sinnikkäästi jatkaa, jotta en palaisi vanhoihin tapoihini. Lisäksi hän kehotti minua liikkumaan paljon luonnossa ja sain joitain rauhoittumista edistäviä yrttiehdotuksia, joita olen alkanut käyttää. Vaikutuksen huomaa varmasti ajan kanssa.

Sain varsinaisen fytoterapiahoidon Frantsilan Hyvän Olon Keskuksessa Virpin ensimmäisen vuoden opiskelijoilta Ulla Pakkaselta ja Elisa Kymäläiseltä. Myös he keskittyivät hieronnassa ja öljyjen suhteen rauhoittaviin ja mieltä tasapainottaviin hoitoihin. Oikealla puolella selkääni on kohta, joka reagoi stressiin erityisen voimakkaasti ja myös hermoratahierojana toimiva Ulla keskittyi rentouttamaan selkääni syvemmältä lihaksistosta. Sain myös neuvon nousta töitä tehdessä tietokoneelta ulkoilemaan tai venyttelemään tasaisin väliajoin, vaikkapa kerran tunnissa.

Imeydyn tavallisessa olotilassani aika helposti työntekoon ja saatan viettää sellaisessa tilassa tuntikausia. Aion kuitenkin jatkossa keskittyä näihin kaikkiin stressiä lievittäviin ohjeisiin ja ottaa ne tosissani, jotta voisin jatkossa paremmin.

 

www.frantsila.com

www.frantsilanhyvanolonkeskus.fi

www.anandaseva.fi

Julkaistu joogalehti Anandassa 3/2020
Joogalehti Ananda Facebookissa